Info
Johdanto
Nigeriasta lähtee joka vuosi tuhansia nuoria naisia Eurooppaan etsimään parempaa toimeentuloa. Suuri osa heistä joutuu ihmiskaupan uhreiksi.
Tämä sivusto kertoo Nigeriasta Eurooppaan suuntautuvasta, etenkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta ihmiskaupasta, sen syistä ja keinoista sen ratkaisemiseksi.
Sivusto on osa FinnWID – Naiset kehitystyössä ry:n kehitysviestintähanketta. Sen on rahoittanut Euroopan Unioni osana Fingo ry:n koordinoimaa Frame, Voice, Report! -ohjelmaa. Aloitteen hankkeeseen teki nigerialainen Itohan Okundaye, joka on entinen ihmiskaupan uhri. Tämä sivusto kertoo myös hänen tarinansa.
Haastattelut on tehty FinnWIDin tiedonkeruumatkoilla Nigerian Benin Cityssä ja Italiassa vuonna 2018. Nigerian matkasta ja sen tärkeimmistä oivalluksista keskustellaan Toisenlaisia tarinoita -podcastin ensimmäisessä osassa.
Mitä ihmiskauppa on?
Ihmiskaupalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tai ihmisryhmä pitää vallassaan, alistaa ja hyväksikäyttää heikommassa asemassa olevaa ihmistä. Uhrin vapautta tehdä päätöksiä omasta elämästään ja toiminnastaan rajoitetaan.
Ihmiskaupan muotoja on erilaisia. Niitä ovat esimerkiksi työvoiman hyväksikäyttö, prostituutioon pakottaminen, pakkoavioliitot ja rikollisuuteen pakottaminen tai painostaminen.
Myös kontrollin keinot voivat olla hyvin erilaisia, esimerkiksi velkaannuttaminen sekä henkinen ja fyysinen väkivalta.
Ihmiskauppa on sukupuolittunutta väkivaltaa
Sukupuolittunut väkivalta tarkoittaa väkivaltaa, jonka muodot, käytännöt ja merkitykset eroavat sukupuolen mukaan.
Globaalisti arvioidaan, että ihmiskaupan uhreista yli 70 % on tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset joutuvat useimmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja prostituutioon liittyvän ihmiskaupan uhreiksi, kun taas pojat ja miehet työvoiman hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi. EU:n alueella rekisteröidyistä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreista 95 % on naisia ja tyttöjä.
Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
Nigeria
Nigeria on maailman seitsemänneksi väkirikkain valtio
Nigerian alueella on ollut asutusta jo yli 10 000 vuotta. Lukuisat etniset ryhmät, uskonnot ja kielet ovat vaikuttaneet maan historiaan, kulttuuriin ja tapoihin. Nigeria oli jakautunut useisiin eri kuningaskuntiin ennen kuin joutui englantilaisen siirtomaahallinnon alaisuuteen 1900-luvun alussa.
Nigeria itsenäistyi vuonna 1960, minkä jälkeen maassa oli lyhytaikaisia sotilashallintoja. Sotilasvalta loppui vuonna 1999, kun maan presidentiksi valittiin vaaleilla Olusegun Obasanjo.
Nigerian elinkeinorakenne on monipuolistunut ja nykyään yli puolet bruttokansantuotteesta tulee palveluista. Öljyteollisuus tuottaa kuitenkin lähes 90 prosenttia ulkomaankaupasta saatavista tuloista, mikä tekee Nigeriasta haavoittuvan öljyn hinnan vaihteluiden suhteen.
Maailmanpankin mukaan vuonna 2018 neljännes Nigerian työvoimasta oli työttömänä ja sen lisäksi noin 20 prosenttia alityöllistettynä. Myös taloudellinen eriarvoisuus on suurta ja kasvaa edelleen – erityisesti erot maaseudun ja kaupunkien välillä ovat isot.
Nigerian kaupungit kasvavat nopeasti. Lagosissa asuu 14 miljoonaa ihmistä.
Nigerian väestönkasvu on nopeaa. Naiset synnyttävät keskimäärin 5,5 lasta. Tällä hetkellä Nigeria on väkimäärältään maailman seitsemänneksi suurin ja Afrikan väkirikkain valtio. Vuoteen 2050 mennessä se tulee YK:n väestöennusteen mukaan ohittamaan jo Yhdysvallat ja nousemaan väkimäärältään kolmanneksi suurimmaksi valtioksi.
Nopea väestönkasvu ja nuorten ikäluokkien suuri koko lisäävät muuttopainetta maaseudulta kaupunkeihin ja kaupungeista ulkomaille.
Benin City on Nigerian ihmiskaupan keskus
Benin City on energinen, noin puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki Etelä-Nigeriassa. Se on myös Edon osavaltion pääkaupunki. Edo on yksi Nigerian 36 autonomisesta osavaltiosta.
Nigeriasta tulee Eurooppaan enemmän prostituoituja kuin mistään muusta Saharan eteläpuolisen Afrikan maasta. Suurin osa näistä ihmisistä on ihmiskaupan uhreja. Prostituutioon päätyvistä nigerialaisista ihmiskaupan uhreista jopa 90 prosenttia tulee Edon osavaltiosta.
Benin Cityssä käytännössä kaikki tuntevat jonkun, joka on lähtenyt ihmiskauppiaiden avustamana Eurooppaan. Nigeriasta Eurooppaan suuntautuva, seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on yksi maailman laajimmista ja järjestäytyneimmistä ihmiskaupan muodoista.
Suurin osa ihmiskaupan uhreiksi joutuvista nigerialaisista naisista on alle 20-vuotiaita. Viime vuosina he ovat olleet yhä nuorempia, jopa 13-vuotiaita. Usein nuoret naiset ja tytöt lähtevät Nigeriasta perheenjäsenen, sukulaisen tai tutun houkuttelemana. Suuri osa Benin Cityssä asuvista tietää, että naisille tarjottu työ Euroopassa on prostituutiota. Silti työn todellisuus yllättää heidät täysin.
Ihmiskaupan kehitys Edon osavaltiossa
Ihmiskauppa on osa laajempaa siirtolaisuuden kontekstia. Köyhyys, heikot talousnäkymät ja maan epävakaa tilanne lisäävät alttiutta lähteä ihmiskauppiaiden mukana Eurooppaan.
Yhtenä alkusysäyksenä nigerialaisen ihmiskaupan lisääntymiselle pidetään Nigeriassa vuonna 1986 aloitettua rakenneuudistusta, joka aiheutti taloudellisen taantuman. Julkisia menoja supistettiin ja julkisen sektorin palkat jäädytettiin, työttömyys lisääntyi, mikä vaikutti tuloihin ja elintasoon.
Laman vuoksi monet nigerialaiset lähtivät Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Saudi-Arabiaan etsimään työtä ja parempaa toimeentuloa. Korkealle koulutetut nigerialaiset menestyivät ulkomailla, mutta vähemmän koulutetuilla oli vaikeaa. Monet työskentelivät maatiloilla Etelä-Euroopassa, mutta osa ajautui prostituutioon. Se oli huomattavasti maataloustöitä tuottoisampaa, ja sille oli paljon kysyntää etenkin Italiassa.
Edosta lähdettiin Eurooppaan, erityisesti Italiaan, myös ostamaan muotituotteita maahantuontia varten. Myöhemmin tämäkin liiketoiminta korvautui prostituutiolla. Moni nigerialaisista prostituoiduista toimi Milanossa tai Torinossa.
Ensimmäiset nigerialaiset prostituoidut toimivat Euroopassa itsenäisesti, mutta kun ilmiö laajeni, se alkoi saada ihmiskaupan piirteitä. Matkoja alettiin järjestää ammattimaisesti, ja niihin alkoi liittyä yhä suurempi velka.
Lopulta toiminta täytti ihmiskaupan tunnusmerkistön. Köyhyys yhdistettynä kiristyneisiin maahantulorajoituksiin Euroopassa loi puolestaan salakuljetukseen erikoistuneita verkostoja, jotka tukivat ihmiskaupan laajenemista.
Ihmiskaupan taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset ja rakenteelliset syyt ovat yhteyksissä toisiinsa
Lue lisää ihmiskaupan syistä klikkaamalla alla olevia ruutuja:
Ihmiskaupan vaikutuksia Benin Cityssä
Ihmiskaupan uhrien Euroopasta ja muista maista lähettämät rahat ovat auttaneet monia perheitä nousemaan köyhyydestä. Rahalähetykset ovat parantaneet perheiden elintasoa ja perheen muiden lasten koulutusta merkittävästi. Ulkomailta tuleva raha näkyy myös siinä, että Benin Cityssä rakennetaan paljon. Kaupunki kehittyy osittain ihmiskaupan uhrien lähettämillä rahoilla.
Professori Kokunre Abontauen-Eghafonan mukaan ulkomailta lähetettyyn rahaan ei välttämättä kuitenkaan suhtauduta yhtä vakavasti kuin itse ansaittuun rahaan. Perheet saattavat käyttää sen päivittäiseen kulutukseen tai jopa ylellisyyksiin sen sijaan, että se investoitaisiin pitkäaikaisiin hyödykkeisiin.
Joissain tapauksissa ihmiskaupan uhrille on kerrottu, että hänen lähettämillään rahoilla rakennetaan taloa, ja rakennustyömaasta on saatettu lähettää jopa kuvia. Kun nainen palaa kotiin, mitään taloa ei kuitenkaan ole, ja hän jää tyhjän päälle.
Viime vuosina myös nuorten miesten siirtolaisuus Benin Citystä on lisääntynyt. Libyan sekavan tilanteen ja Välimeren tiukentuneen rajavalvonnan vuoksi monet ovat kuitenkin jääneet jumiin Libyaan ja joutuneet palaamaan kotiin.
Monet heistä ovat traumatisoituneet matkalla pahasti, ja näköalattomuus kotiin palaamisen jälkeen on saanut heidät turvautumaan rikoksiin. Monien järjestöjen edustajat ottavat esiin sen, että turvallisuustilanne Benin Cityssä on huonontunut viime vuosina.
Ihmiskaupan vastainen työ Benin Cityssä
Benin Cityssä toimii useita viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät ihmiskauppaa ehkäisevää ja uhreja auttavaa työtä. Ne tekevät myös varsin paljon yhteistyötä keskenään sekä koulujen, seurakuntien ja muiden aiheen kannalta tärkeiden yhteisöjen kanssa.
Nigeriassa toimii kansallinen ihmiskaupan vastaista työtä tekevä viranomainen NAPTIP (The National Agency for the Prohibition of Traffic in Persons and Other Related Matters). Sen tehtävänä on tunnistaa ja suojella ihmiskaupan uhreja, tukea heidän kotoutumistaan ja uudelleen integroitumistaan yhteiskuntaan sekä pitää yllä ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja turvataloja.
Tämän lisäksi NAPTIP nostaa syytteitä ihmiskauppaan syyllistyneitä rikollisia vastaan. NAPTIPin toiminta-ajatus on hyvä, mutta sen isoimpiin ongelmiin kuuluu rahoituksen puute. Sen vuoksi NAPTIP ei onnistu uudelleenintegroimaan kaikkia maahan palanneita ihmiskaupan uhreja.
Inkeri Mellanen haastattelee NAPTIPin aluepäällikkö Nduka Nwanwennea hänen toimistossaan.
Edon osavaltio perusti vuonna 2017 oman ihmiskaupan vastaisen erikoisyksikön, joka tutkii ihmiskauppaa ja sen taustasyitä, tekee ihmiskauppaa ehkäisevää valistusta, selvittää ihmiskaupparikoksia ja auttaa palanneita ihmiskaupan uhreja heidän saapuessaan Benin Cityyn.
Vuonna 2018 myös YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM perusti Benin Cityyn toimiston. IOM avustaa erityisesti palanneita ihmiskaupan uhreja sekä muita Benin Cityyn palaavia siirtolaisia.
FinnWIDin yhteistyökumppani Benin Cityssä on järjestökoalitio Edo State NGO Coalition Against Trafficking in Persons (ENCATIP). Se on vuonna 2003 perustettu kuuden kansalaisjärjestön muodostama koalitio. Kaikki koalition jäsenjärjestöt ovat erikoistuneet ihmiskaupan ehkäisemiseen, tasa-arvon edistämiseen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen.
Idia Renaissancen koulutuskeskuksessa voi opiskella esimerkiksi ompelijaksi.
ENCATIPiin kuuluva Idia Renaissance -järjestö ylläpitää koulutuskeskusta, joka tarjoaa ammattikoulutusta ja yrittäjyystaitoja nuorille naisille. Koulutuksen jälkeen naiset ovat valmiita perustamaan yrityksen. Se on tärkeää, koska työllistyminen on Benin Cityssä vaikeaa.
Uwa Smart opiskeli Idia Renaissancen koulutuskeskuksessa ravintola-alaa. Nyt hän omistaa pienen ruokakaupan ja haaveilee laajentavansa tapahtumien järjestämiseen.
Tällä hetkellä keskuksessa voi opiskella ompelijaksi, kampaajaksi ja ravintola-alalle. Idia Renaissancen projektikoordinaattori Roland Nwoha toivoo, että koulutustarjontaa voitaisiin laajentaa ja ottaa ohjelmaan myös aloja, joita ei perinteisesti ole pidetty naisten aloina. Näin sukupuolten tasa-arvo etenisi myös työelämässä.
Idia Renaissancen koulutuskeskuksen opetuskeittiö.
Professori Kokunre Abontaen-Eghafonan mukaan ammatti- ja yrittäjyyskoulutuksen tarjoaminen on hyvä tapa ehkäistä ihmiskauppaa. Abontaen-Eghafona kuitenkin muistuttaa, että on tärkeää kouluttaa naisia monille aloille. Yhdessä kaupungissa on rajallinen kysyntä esimerkiksi kampaajapalveluille.
Abontaen-Eghafonan mukaan Nigeriassa pitäisi panostaa myös maatalouden kehittämiseen ja maanviljelijöiden kouluttamiseen. On ymmärrettävää, että nuoret pyrkivät kaupunkeihin, mutta se aiheuttaa omat ongelmansa eikä kaikille riitä töitä. Osa nuorista voisi elättää itsensä maaseudulla, mikäli omaksuisi tehokkaampia viljelymenetelmiä.
Committee for the Support of the Dignity of Woman -järjestössä (COSUDOW) työskentelevän Bibiana Emenahan mukaan kylien infrastruktuuri kuten sähkö ja vesi pitäisi myös saada kuntoon, jotta muuttoliike maalta kaupunkeihin hidastuisi.
Tutkimustenkin mukaan infrastruktuurin kehittäminen ja valtion panostus työllisyyteen parantavat elinoloja ja hyvinvointia. Roland Nwohan mukaan ihmiskauppiaiden on helppo käyttää Nigerian heikkoja taloudellisia oloja perusteluna houkutellakseen nuoria mukaan ihmiskauppaan.
COSUDOW osallistuu palaavien ihmiskaupan uhrien yhteiskuntaan integroimiseen. Sillä on väliaikaismajoitusta tarjoava turvakoti palaajille. Naiset ja tytöt oleskelevat siellä usein 3-6 kuukautta, jotkut pidempään. Sinä aikana he saavat apua, vertaistukea ja opastusta muun muassa kouluttautumiseen, yritysten perustamiseen ja elämänhallintaan yleensä.
COSUDOWin turvakoti Euroopasta palaaville. Nuorimmat heistä ovat olleet 14-vuotiaita.
Bibiana Emenahan mukaan valtion pitäisi ottaa vastuuta ja todella tukea perheitä selviytymään ilman ihmiskauppaa. Koulutukseen pääsyn pitäisi olla mahdollista kaikille ja koulujen oikeasti ilmaisia. Nykyään koulujen vaatimat materiaalimaksut saattavat olla ylitsepääsemättömiä köyhimmille perheille.
Women Consortium of Nigeria ja Solar Sisters -järjestöissä toimivan Olasimbo Sojinrinin mukaan on tärkeää edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä.
COSUDOW kouluttaa myös nuorten vanhempia ihmiskaupan vaaroista, koska usein perheellä on tärkeä rooli ihmiskauppaan lähtemisessä. Järjestöt painottavat myös sitä, että on tärkeää opettaa nuoria kieltäytymään vanhempiensa vaatimuksista, mikäli ne ovat heille haitallisia. Nigerialaisessa kulttuurissa vanhempien käskyjä täytyy totella, ja monet nuoret lähtevät vanhempiensa aloitteesta.
Yrittäjä Ernest Aigbedion ei usko, että nigerialainen yhteiskunta tulee paranemaan merkittävästi lähitulevaisuudessa. Hän haluaa lapsilleen paremman tulevaisuuden, ja uskoo sen löytyvän ulkomailta. Hän tuntee kuitenkin ihmiskaupan vaarat, ja haluaa lapsilleen ulkomailla hyvän koulutuksen.
Girls’ Power Initiative -järjestön puheenjohtaja Grace Osakuen mielestä Nigeriassa tarvitaan poliittista ja yhteiskunnallista uudelleenorientaatiota. Tällä hetkellä nigerialaiset eivät luota yhteiskuntaan Äänestysaktiivisuus on 30 prosenttia. Suurin osa ihmisitä ei usko, että heidän äänellään on mitään vaikutusta.
Marraskuussa 2018 Nigeriassa valmistauduttiin presidentinvaaleihin. Helmikuussa 2019 järjestetyty vaalit voitti istuva presidentti Muhammadu Buhari.
Järjestöt painottavat sitä, että ihmiskaupan kitkemiseksi tarvitaan yhteistyötä. Ihmiskauppaa ei ehkäistä vain lisäämällä nuorten tietoa ihmiskaupan vaaroista tai saattamalla hyväksikäyttäjiä vastuuseen teoistaan.
Ihmiskauppaa ehkäisevää työtä täytyy tehdä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Ihmiskaupasta täytyy puhua myös niille, jotka eivät ensiajattelemalta välttämättä kuuluisi ihmiskaupan uhriksi joutuvien riskiryhmään. Myös perheiden ja yhteisön asenteilla on suuri merkitys.
Jos toimimme yhdessä, voimme saada ihmiskaupan loppumaan.
Voit kuunnella lisää FinnWID - Naiset kehitystyössä ry:n hankematkalla Benin Cityssä tehdyistä havainnoista ihmiskaupan syistä ja ratkaisuista Toisenlaisia tarinoita -podcast jaksosta Soundcloudista.
Lisää aiheesta muualla
Helsingin Sanomat: Pois kadulta, monipuolinen artikkeli ihmiskaupan syistä ja Itohan Okundayen elämästä (Helsingin Sanomien tilaajille)
Ylen Ulkolinja: Naiskaupan ytimessä, kattava dokumentti Nigerian ihmiskaupasta
Matka Eurooppaan
Salakuljettajan matkassa Nigeriasta Eurooppaan
Ihmissalakuljetuksella tarkoitetaan toimintaa, jossa salakuljettaja pyrkii hyötymään taloudellisesti tai aineellisesti järjestämällä henkilön laittomasti toiseen maahan.
Ihmisten salakuljetus Afrikasta Eurooppaan on tekijöilleen jopa satoja miljoonia tuottavaa liiketoimintaa, johon kytkeytyy myös muita järjestäytyneen rikollisuuden muotoja. Monesti salakuljettajien matkassa kulkee Libyaan Saharan reittiä pitkin myös aseita ja laitonta rahaa.
Ihmissalakuljetus kytkeytyy kiinteästi ihmiskauppaan, sillä salakuljettajan palveluksiin turvautuminen on monille ihmiskaupan uhreille ainoa keino päästä Eurooppaan. Suurin osa myös Benin Citystä lähtevistä ja prostituutioon päätyvistä ihmiskaupan uhreista tulee Eurooppaan nimenomaan salakuljettajien avustamana.
Kaikki ihmissalakuljettajien avustamina kulkevat ihmiset eivät kuitenkaan ole ihmiskaupan uhreja. Toisaalta ihmiset päätyvät salakuljettajien matkaan myös muista syistä, eivät kaikki salakuljetettavat ihmiset ole ihmiskaupan uhreja.
Ihmiskaupan uhrien reitit Benin Citystä Eurooppaan muuttuvat jatkuvasti. Vielä 2000-luvun alussa moni ihmiskaupan uhri kulki matkan ainakin osittain lentäen, usein salakuljettajien järjestämillä väärennetyillä tai varastetuilla matkustusasiakirjoilla.
Esimerkiksi Itohan Okundaye taittoi matkaa aluksi bussilla Beninin, Togon, Ghanan ja Norsunluurannikon läpi. Siellä hänelle hankittiin varastettu passi lentomatkaa varten. Hän opetteli ulkoa vieraat henkilötiedot ja peitetarinan, jonka turvin yrittäisi maahan.
Peitetarinan mukaan Itohanin oli tarkoitus mennä Espanjaan shoppailemaan. Itohania onnisti. Hän lensi ensin Tunisian kautta Espanjaan ja sieltä edelleen Italiaan. Lentomatkustaminen väärennetyillä dokumenteilla on kuitenkin vaikeutunut. Monet ihmiskaupan uhrit joutuvatkin nykyään valitsemaan huomattavasti vaarallisemman maa- ja merireitin Saharan ja Välimeren halki Eurooppaan.
Nigeriasta Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan reittejä. Kuvassa on esitetty kaksi yleisesti käytettyä reittiä Saharan poikki sekä Itohan Okundayen matka, jonka hän taittoi bussilla ja lentäen.
Tiukentunut rajakontrolli
EU on viime vuosina tiukentanut ulkorajojensa valvontaa. Tarkoituksena on ollut muun muassa vähentää Afrikasta tulevien, erityisesti paperittomien, siirtolaisten määrää.
Marraskuussa 2015 järjestettiin merkittävä EU:n ja Afrikan valtioiden muuttoliikettä käsittelevä Vallettan huippukokous jossa päätettiin perustaa Afrikan hätärahasto ehkäisemään muuttoliikettä Afrikasta. Alun perin rahastolla oli tarkoitus tukea erilaisia kehitysprojekteja Afrikassa. Suurin osa rahaston varoista on kuitenkin ohjattu rajavartioinnin tehostamiseen EU:n ulkorajoilla.
EU:n toimenpiteillä on pyritty puuttumaan erityisesti ihmissalakuljettajien toimintaan Libyassa. Myös lentoyhtiöitä sanktioidaan paperittomien siirtolaisten kuljettamisesta. Tiukentuneen rajavalvonnan vuoksi ihmissalakuljettajat ovat siirtyneet käyttämään yhä vaarallisempia ja pidempiä reittejä.
Saharan ja Välimeren armoilla
Nigeriasta tulevien ihmiskaupan uhrien yleisimmin käyttämä reitti Eurooppaan kulkee nykyään Saharan sekä Välimeren kautta. Ihmissalakuljettajien suosima reitti Länsi-Afrikasta Saharan poikki Pohjois-Afrikkaan ei ole uusi – siirtolaiset ovat käyttäneet alueen reittejä jo vuosisatojen ajan. Samoja reittejä pitkin kuljettiin aikoinaan myös orjia Eurooppaan.
Ihmissalakuljettajat saattavat luvata matkaan lähtijöille helpon, muutaman viikon pituisen matkan. Todellisuudessa matka Eurooppaan Saharan voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Läheskään kaikki Nigeriasta lähtevät ihmiskaupan uhrit eivät koskaan pääse Eurooppaan asti.
Matka läpi maailman suurimman ja kuumimman autiomaan on täynnä vaaroja. Matkustajia uhkaa kesällä läkähdyttävä kuumuus ja talvella hyytävä pakkanen. Yksi yleisimmistä kuolinsyistä matkalla on nestehukka. Reitillä myös eksyy helposti, ja auton rikkoutuminen keskellä aavikkoa tarkoittaa hengenvaaraa koko seurueelle. Uhkana ovat myös hiekkamyrskyt.
Tarkkoja lukuja matkalla menehtyneistä ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan Saharan autiomaassa kuolee jopa enemmän siirtolaisia kuin Välimerellä. Naisia uhkaavat matkalla hiekkamyrskyjen ja nestehukan lisäksi myös toisenlaiset vaarat. Monet naiset joutuvat matkalla seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.
Saharan kautta kulkeva reitti päätyy useimmiten Libyaan. Viime vuosina on raportoitu, että ihmiskaupan uhrit ovat altistuneet Libyassa väkivallalle, kidutukselle, seksuaaliselle hyväksikäytölle, raiskauksille ja kiristykselle. Osa on joutunut pakkotyöhön tai vangituksi ilman syytä. Vuoden 2017 lopulla uutiskanava CNN uutisoi avoimesta orjakaupasta useilla paikkakunnilla Libyassa.
Vuoden 2019 alkupuolella taistelut Libyassa ovat kiihtyneet ja maa oli luisumassa kohti täysimittaista sisällissotaa. Libyan lisääntyvä levottomuus vaikeuttaa entisestään maassa olevien ja maahan tulevien ihmiskaupan uhrien oloja. Osa salakuljettajista on Libyan levottomuuksien vuoksi siirtynyt Marokkoon vievälle reitille.
Libyasta moni ihmiskaupan uhri jatkaa matkaansa meritse Välimeren yli. Kiristynyt rajavalvonta on johtanut siihen, että ihmissalakuljettajat ottavat entistä suurempia riskejä Välimerellä.
Vaikka Eurooppaan saapuvien paperittomien siirtolaisten määrä on vähentynyt, hukkuneiden määrä on suhteessa lisääntynyt. Vuoden 2018 aikana Välimerellä katosi tai hukkui arvioiden mukaan yli 2200 henkilöä.
Ihmissalakuljetuksen toimijat
Agadez on yksi Länsi-Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan ihmissalakuljetuksen solmukohtia. Agadezin kautta kulkevat myös monet Benin Citystä lähtevät ihmiskaupan uhrit. Monet eri rooleihin kuuluvat ihmissalakuljetuksen toimijat hyötyvät ihmiskaupasta Saharan poikki Agadezin kautta kulkevalla reitillä.
Passerit: Passerit toimivat ihmissalakuljetuksessa matkanjärjestäjänä. Hän järjestää laajojen suhteidensa avulla kuljetuksen, ruoat ja majoituksen matkan eri vaiheissa sekä antaa ohjeet esimerkiksi bussilippujen ja henkilöpapereiden hankkimiseen, viranomaisten kanssa toimimiseen ja Saharan poikki matkaamiseen. Passer on usein vaikutusvaltainen ja erittäin hyvin toimeentuleva.
Agadezin ghettojen omistajat: Agadez on yksi ihmissalakuljetuksen keskuksista Pohjois-Nigerissä. Parhaimmillaan naapurimaista saapuu Agadeziin viikoittain tuhansia ihmisiä, joiden tarkoitus on matkustaa Eurooppaan. Pelkästään vuonna 2016 Agadezista matkusti 310 000 ihmistä Libyaan.
Agadezissa on arviolta 70–200 ghettoa talojen suljetuilla takapihoilla, joissa salakuljetusta odottavat siirtolaiset asuvat surkeissa olosuhteissa. Käytännössä asuinsija on usein ulkotila, joissa nukutaan muovimatoilla ilman kunnollisia peittoja tai tyynyjä. Yhdessä ghetossa saattaa asua kerrallaan kymmeniä, jopa sata henkilöä. Olot ghetoissa ovat ahtaat ja peseytymismahdollisuudet puutteelliset. Osa ghettojen omistajista toimii myös passerina.
Kuljettajat ja autojen omistajat: Osa salakuljettajista omistaa autot, joilla ihmiskaupan uhreja ja siirtolaisia kuljetetaan. Osa toimii myös autojen kuljettajina läpi Saharan. Autojen omistajat saattavat osallistua myös salakuljetettavan tavaran koordinointiin. Samoilla autoilla kuljetetaan ihmisten lisäksi myös huumeita, aseita ja laitonta rahaa.
Ihmiskaupan uhrit: Monille nigerialaisille ihmiskaupan uhreille Agadez on ensimmäinen etappi matkalla Eurooppaan. Ihmiskaupan uhrit voivat joutua lyhentämään matkasta heille aiheutunutta velkaa pakkoprostituutiolla jo ensimmäisellä etapillaan tai pitkin matkaa ennen Eurooppaan pääsyä.
Uhrit saatetaan lisäksi raiskata useita kertoja matkan aikana osana suunnitelmallista uhrin henkistä murtamista. Matkaan voi myös tulla yllättäviä viivästyksiä ja käänteitä, tai matkasuunnitelma voi muuttua ennalta sovitusta. Kaikki eivät koskaan pääse määränpäähänsä. He joko kuolevat matkalla tai joutuvat palaamaan Nigeriaan.
MURSKAtut Unelmat: Beckyn matka Eurooppaan
Antropologi, tutkija ja elokuvaohjaaja Sine Plambech seurasi vuosien ajan nigerialaisen Beckyn yrityksiä päästä Eurooppaan. Lyhytdokumentti Becky’s Journey kertoo toteutumattomista haaveista ja siitä, miten vaikeissa olosuhteissa matkaa Nigeriasta Eurooppaan taitetaan. Myös Becky itse kuoli yritettyään matkustaa Eurooppaan kolmatta kertaa.
Italia
Nigerialaiset ihmiskaupan uhrit Italiassa
Italiaan saapuu vuosittain tuhansia nigerialaisia naisia ja alaikäisiä tyttöjä, jotka ovat ihmiskaupan uhreja. Vuonna 2016 heitä saapui ennätyksellisen paljon. Silloin Välimeren kautta Italiaan tuli yli 11 000 nigerialaista naista ja yli 3 000 alaikäistä lasta.
YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n arvion mukaan yli 80 prosenttia naisista tuli Eurooppaan ihmiskauppiaiden avustamana ja prostituutiotarkoituksessa. Italian IOM ei ole julkaissut uusia tilastoja vuoden 2016 jälkeen, mutta ainakin vuoden 2017 alussa tulijoiden määrä oli edelleen kasvussa.
EU:n tilastot vuosilta 2015-2016 kertova unionin alueella rekisteröidyistä uhreista suurimman osan olleen nigerialaisia. Näistä puolet tunnistettiin Italiassa. Jopa 74 % nigerialaisuhreista tunnistettiin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrina.
Ihmiskauppa kytkeytyy vahvasti siirtolaisuuteen ja ihmisten tarpeeseen liikkua maasta toiseen. Siirtolaisten asemaan kytkeytyvä epävarmuus luo mahdollisuuksia ihmiskauppiaille ja muille ihmisten epävarmasta tilanteesta hyötyville. Italiaan on tullut vuodesta 2015 lähtien satojatuhansia turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia.
Töissä kadulla
Italiaan saavuttuaan nigerialaisille ihmiskaupan uhreille selviää, että he ovat matkajärjestelyistä velkaa kymmeniä tuhansia euroja. Velkasumma on paljon suurempi, kuin heidän on annettu etukäteen ymmärtää, usein jopa 40 000 - 50 000 euroa. Velan takaisinmaksamiseksi naiset pakotetaan prostituutioon.
Itohan Okundaye tuli Eurooppaan 16-vuotiaana. Videolla hän kertoo olosuhteistaan ihmiskaupan uhrina Italiassa.
Maahan tulleet naiset eivät osaa aluksi kieltä tai ymmärrä kulttuuria. Heidät vastaanottaa madame. Madame on nigerialainen nainen, joka järjestää uhrin työskentelyn ja jolle uhri maksaa velkaansa.
Madamet rajoittavat usein uhrien mahdollisuuksiaan sopeutua italialaiseen yhteiskuntaan ja kietovat uhrit näin epätasa-arvoiseen valtasuhteeseen, josta uhrien on vaikea irtaantua. Huonosta kohtelusta huolimatta vieraassa maassa oleva nuori nainen voi kokea, että madame on hänen ainoa turvansa.
Osa ihmiskaupan uhreista on Italiassa paperittomina, osa taas hankkii väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla oleskeluluvan tai hakee turvapaikkaa. Ihmiskauppaverkostossa toimivat ohjeistavat naisia oleskelulupaprosesseissa. Oleskeluluvan saaminen helpottaa työtä kaduilla, sillä oleskeluluvan haltijan ei tarvitse pelätä viranomaisten tekemiä papereiden tarkastuksia yhtä paljon kuin ilman oleskelulupaa.
Alaikäisiä tyttöjä neuvotaan kertomaan viranomaisille olevansa täysi-ikäisiä saadakseen oleskeluluvan nopeammin ja päästäkseen aikuisille tarkoitettuihin vastaanottokeskuksiin. Niissä asukkaat saavat liikkua vapaammin kuin alaikäisille tarkoitetuissa keskuksissa.
Velan takaisinmaksuun menee yleensä useita vuosia. Nigerialaiset, kuten muutkin Afrikasta tulevat naiset ovat Italian prostituutiohierarkiassa matalalla ja tienaavat vähän. Yhdeltä asiakkaalta he saavat useimmiten vain 10-20 euroa.
Velan lisäksi ihmiskaupan uhrien täytyy maksaa madamelle ja muille rikollisverkostoon kuuluville asumisesta, ruoasta, työvaatteista, kuljetuksista sekä paikastaan kadulla. Kotiin lähetettäväksi ei yleensä jää paljoakaan.
Alueet, joissa nigerialaiset ihmiskaupan uhrit ja prostituoidut odottavat asiakkaita, ovat yleensä kaukana kaupunkien keskustoista. Syrjäinen sijainti altistaa heidät väkivallalle, sillä ihmisiä liikkuu paikalla vähemmän, eikä apua ole nopeasti saatavilla.
Viime vuosina prostituutio on siirtynyt osittain kaduilta internet-ilmoituksiin ja yksityisiin asuntoihin. Tämä voi tehdä prostituoitujen työstä entistä vaarallisempaa, sillä heidän on entistä vaikeampaa saada apua, jos asiakas toimii ennalta-arvaamattomasti. Myös ihmiskaupan uhreja auttavien kansalaisjärjestöjen on vaikeampaa löytää heitä ja tarjota heille apuaan.
Ihmiskauppa on huumeiden jälkeen merkittävin laittoman liiketoiminnan muoto Italiassa. Sen laajuuden mahdollistavat syvälle juurtunut korruptio sekä mafian verkostot.
Jopa osa viranomaisista ja vastaanottokeskusten työntekijöistä osallistuu tavalla tai toisella ihmiskauppaverkostoihin, mikä vaikeuttaa ilmiöön puuttumista. Samasta syystä ihmiskaupan uhrien kynnys hakea apua viranomaisilta on korkea. Tämä asettaa prostituutioon pakotetut naiset hyvin haavoittuvaan asemaan Italiassa.
Miksei takaisin Nigeriaan?
Naiset eivät yleensä voi tai halua palata Nigeriaan, koska he ja heidän perheensä joutuisivat vaaraan velan maksamatta jättämisen vuoksi. Heitä uhkaillaan usein väkivallalla ja kuolemalla.
Toisaalta Eurooppaan lähetettyjen naisten perheet odottavat heiltä rahalähetyksiä, ja ilman rahaa Nigeriaan palaava tytär saatetaan hylätä. Tyhjin käsin kotiin palaaminen aiheuttaa naisille häpeää, ja menneisyyteen Italiassa liittyy prostituution vuoksi vahva stigma.
Harva myöskään haluaa palata takaisin Nigeriaan. Useimmat ovat lähteneet Eurooppaan koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi, eikä jaloilleen pääseminen Nigeriassa ole paluun jälkeen helpompaa. Moni Euroopasta palannut tai palautettu päätyykin lähtemään uudestaan Eurooppaan.
Naisten päätökseen jäädä Italiaan vaikuttaa myös usein matkalla lähtiessä tehty uskonnollinen juju-seremonia. Rituaalin näennäinen tarkoitus on suojata naista matkan vaaroilta ja pahoilta hengiltä ja auttaa häntä sopimuksen täyttämisessä - esimerkiksi tehdä naisesta viehättävämmän miehiä varten. Samalla sen avulla kuitenkin pelotellaan ja hallitaan naisia. Moni uskoo, että valan rikkominen, kuten ihmiskauppiaalta pakeneminen, johtaa väkivaltaiseen kuolemaan tai perheen vahingoittamiseen.
Kun velka on maksettu
Moni nigerialainen ihmiskaupan uhri jatkaa velan maksettuaan Euroopassa itsenäisenä seksityöläisenä, koska muiden töiden saaminen on ilman koulutusta ja työkokemusta vaikeaa.
Monet myös siirtyvät muualle Eurooppaan. Italiassa ja muissa Etelä-Euroopan maissa on paljon ihmiskaupan uhreja ja seksityöläisiä. Tämän vuoksi kaikille ei riitä asiakkaita ja tulot voivat olla erittäin pienet. Pohjois-Euroopassa he saattavat saada asiakkaalta moninkertaisen summan verrattuna Italiaan.
Ne ihmiskaupan uhrit, jotka tulevat raskaaksi tai joilla on lapsia, hakevat usein velan maksettuaan turvapaikkaa jostakin muusta Euroopan valtiosta. He haluavat päästä turvalliseen ympäristöön ja sosiaaliturvan piiriin, mikä ei ole Italiassa mahdollista ilman dokumentoitua työhistoriaa.
Osa ihmiskaupan uhreista ryhtyy velan maksamisen jälkeen itse madameksi, eli alkaa värvätä Nigeriasta uusia naisia ja tyttöjä ihmiskaupan uhriksi. Vuodet ihmiskaupan uhrina ja osana alamaailmaa saavat ihmiskaupan näyttäytymään yhtenä mahdollisena elinkeinona tai jopa ainoana realistisena mahdollisuutena parantaa omaa tilannetta.
Ihmiskauppa-aktivistiksi ryhtyneen entisen ihmiskaupan uhrin Isoke Aiktipitanyin mukaan ihmiskaupan uhrit saattavat kokea, että monen vuoden hyväksikäytön jälkeen on vihdoin heidän vuoronsa hyötyä järjestelmästä. Näin hyväksikäytön kierre jatkuu.
Työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi
Italiassa on lukuisia järjestöjä, jotka auttavat ihmiskaupan uhreja. Usein niiden ongelmana on kuitenkin resurssien puute, mikä estää järjestöjä auttamaan naisia esimerkiksi kestävän toimeentulon järjestämisessä. Kaikille ei yksinkertaisesti riitä apua.
Italialaiset ihmiskaupan uhreja auttavat toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmiskaupan vastaiseen työhön tarvittaisiin lisää resursseja. Torinossa ihmiskauppaan erikoistuneessa poliisiyksikössä työskentelevä ja ihmiskaupan vastaista työtä tekevän Tampep -järjestön puheenjohtajana aiemmin toimineen Rosanna Paradison mukaan merkittävä osa ihmiskapan uhrien auttamistyöstä toimii määräaikaisina projekteina. Projektien loppuessa toimintakin loppuu. Tehokas ihmiskauppaa ehkäisevä ja uhreja auttava työ vaatisi jatkuvuutta.
Bolognassa toimivan, ihmiskaupan uhreja auttavassa Vite Trasformate -järjestössä työskentelevän Cristhina Daviesin mukaan Italian ihmiskauppatilanteen taustalla vaikuttaa se, että prostituutio on Italiassa yleistä ja sen näkymiseen kaduilla on totuttu. Italialaiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että kaduilla seisovat naiset voivat olla ihmiskaupan uhreja. Myös taloudellinen taantuma on vaikuttanut negatiivisesti italialaisten suhtautumiseen ja asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan.
Daviesin mukaan italialainen media voisi auttaa ihmiskaupan ja siihen liittyvien syy-seuraussuhteiden ymmärrettäväksi tekemisessä. Kaikki italialaiset eivät ymmärrä, että pakolaiskriisi altistaa monia ihmisiä ihmiskaupalle ja että monet köyhemmistä maista tulevat prostituoidut ovat ihmiskaupan uhreja.
Vite Trasformate -järjestön vapaaehtoiset jalkautuvat iltaisin Bolognan kaduille ja tapaavat kadulla työskenteleviä ihmiskaupan uhreja. Jos naiset haluavat keskustella heidän kanssaan, he kertovat palveluista ja oikeudellisesta avusta, jota ihmiskaupan uhreille on tarjolla.
Pienellä, lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin toimivalla järjestöllä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tarjota sen tehokkaampaa apua. Vite Trasformate toimii ensisijaisesti linkkinä ihmiskaupan uhrien ja palveluntarjoajien välillä. Tämä onkin tärkeää, koska naiset eivät läheskään aina tunne oikeuksiaan tai uskalla ottaa yhteyttä viranomaisiin.
Rosanna Paradison mukaan Euroopan Unionin pitäisi perustaa ihmiskaupan vastainen erikoisyksikkö, joka keskittäsi eri maiden osaamista ja resursseja yhteistyöhön ihmiskaupan uhrien oikeudellisten prosessien kehittämiseksi. Ilman yhteistyötä paljon resursseja menee hukkaan. Myös Nigerian valtio pitäisi saada mukaan yhteistyöhön. Ilman sitä kansalaisjärjestöjen työ valuu hukkaan.
Paradison mukaan Euroopan maiden olisi myös aika katsoa peiliin suhteessa toimiinsa Afrikassa. ”Lopettakaa Afrikan maiden hyväksikäyttö kaikissa muodoissaan”, hän lataa.
Lue lisää
Rosanna Paradisoa haastattelivat Pauliina Pulkki ja Maria Stenius. Voit lukea lisää heidän tapaamisestaan Rosanna Paradison kanssa Under the Red Umbrella -blogista. Blogissa Pulkki ja Stenius kertovat myös paljon muuta kiinnostavaa tiedonkeruumatkaltaan Italiasta.
Suomi
Nigerialaisen ihmiskaupan uhrit Suomessa
Nigerialaistaustaiset ihmiskaupan uhrit muodostavat suurimman yksittäisen ryhmän Suomen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaista. Vuonna 2018 nigerialaisia asiakkaita oli yhteensä 63 ja he olivat myös suurin kansallisuusryhmä uusista asiakkaista (23 henkilöä).
Auttamisjärjestelmään ohjautuneet nigerialaiset ovat joutuneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreiksi Etelä-Euroopassa, useimmin Italiassa. Useimmat heistä ovat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina. Jotkut ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi myös Suomessa.
Tunnistettujen ihmiskaupan uhrien määrä ei suoraan kerro siitä, kuinka paljon heitä todellisuudessa on. Tämä johtuu siitä, että vain viranomaisilta apua hakeneet uhrit näkyvät tilastoissa. Avun hakeminen on monelle ihmiskaupan uhrille vaikeaa. Harva heistä edes tietää, mitä ihmiskauppa on. Moni uhri jää vaille apua myös siksi, ettei tiedä kuinka apua voi hakea.
Suorat yhteydenotot auttamisjärjestelmään ovat viime vuosina lisääntyneet, mutta avun saamista vaikeuttaa se, että jonkin ulkopuolisen tahon on usein ensin tunnistettava uhri.
Uhrit saattavat hakea apua esimerkiksi järjestöiltä tai kunnilta, mutta heitä ei aina ohjata eteenpäin valtion auttamisjärjestelmään. Esimerkiksi tällaiset uhrit eivät näy tunnistettujen ihmiskaupan uhrien tilastoissa lainkaan. Osa uhreista jää kokonaan vaille apua, koska he eivät uskalla olla yhteydessä mihinkään auttavaan tahoon.
Laki turvaa avun ihmiskaupan uhrille
Suomen lain mukaan ihmiskaupan uhrien tulee saada apua. Useimmat tunnistetut nigerialaiset uhrit ovat turvapaikanhakijoita, joten heidän tulisi saada suurin osa laissa määritellystä avusta vastaanottokeskuksesta. Jos uhri myöhemmin saa oleskeluluvan ja kotikunnan, tulee kotikunnan tarjota laissa määritelty apu.
Vastaanottokeskuksen tai kotikunnan tarjoaman avun lisäksi uhria auttaa valtion ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Auttamisjärjestelmän kautta on mahdollista saada esimerkiksi terapiaa, neuvontaa ihmiskauppa-asioissa ja apua rikosilmoituksen tekemisessä.
Moni seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut ihmiskaupan uhri kärsii mielenterveysongelmista. Myös pitkä ja monimutkainen turvapaikkaprosessi voi olla ihmiskaupan uhrille raskas ja syventää mielenterveysongelmia.
Laissa on määritelty palvelupaketti, josta uhrin tuki muotoillaan yksilöllisesti. Ihmiskaupan uhrin auttamispalveluihin sisältyy
1) neuvontaa ja ohjausta
2) turvallinen majoitus
3) vastaanottoraha tai toimeentulotuki
4) sosiaalipalvelut
5) terveydenhuoltopalvelut
6) tulkki- ja käännöspalvelut
7) oikeusapu ja oikeudellinen neuvonta
8) ilman huoltajaa olevan lapsiuhrin vanhemman jäljittäminen
9) turvallisen paluun tukeminen.
Osaamisvaje ja oleskeluluvan kytkeytyminen rikosprosessiin haasteina avun saamiselle
Ihmiskaupan uhrin auttaminen on erityispalvelua, johon voi kuulua esimerkiksi terapiapalveluja tai turvakotimajoitus. Läheskään aina ei ole itsestään selvää, että uhri ja palvelut kohtaavat. Lisäksi palvelujen järjestäjien välillä on nähty eroja.
Suomessa kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu on yhdessä Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) kanssa selvittänyt, miten ihmiskaupan uhrien oikeus saada apua toteutuu Suomessa. Selvitys osoittaa, että Joutsenon vastaanottokeskus, jonne ihmiskaupan uhrit ohjataan, tekee hyvää asiakas- ja viranomaistyötä.
Myös kunnissa uhreja autetaan korkealla ammattietiikalla. Kuntien sosiaali- ja terveystoimessa työskentelevät eivät kuitenkaan tunne ihmiskaupan uhrien auttamista koskevaa vastaanottolakia riittävän hyvin. Tästä johtuen ihmiskaupan uhrit eivät aina saa palveluja, joihin he lain mukaan olisivat oikeutettuja.
Selvitys myös osoittaa, että kaikki ihmiskaupan uhrit eivät saa auttamisjärjestelmästä riittävästi apua. He eivät joko osaa hakeutua tai pääse viranomaisavun piiriin. Yhtenä keskeisenä syynä voidaan pitää lainsäädännön ja sen soveltamisen seurauksena syntynyttä vahvaa kytköstä ihmiskaupan uhrien auttamisen ja rikosprosessin välillä. Jos siis rikos on tapahtunut toisessa maassa tai siitä ei ole käynnissä tutkintaa Suomessa, avun saaminen voi olla vaikeampaa.
Nigerialaiset ihmiskaupan uhrit jäävät usein ilman oleskelulupaa
Yksi merkittävä avun saamisen vaikuttava tekijä on oleskelulupa. Nigerialainen uhri saapuu Eurooppaan yleensä luvatta, ja avun hakeminen viranomaisilta voi johtaa palauttamiseen kotimaahan tai toiseen EU-maahan. Asia on vaikea ja monimutkainen. Ihmiskaupan uhriksi ilmoittautuminen tai turvapaikan hakeminen eivät automaattisesti oikeuta pysyvään oleskelulupaan.
Itohan Okundaye kokee saaneensa Suomessa paljon apua, mutta kaikista tärkeintä hänen mukaansa olisi ollut oleskeluluvan saaminen. Oleskelulupaprosessia leimaa jatkuva huoli tulevaisuudesta. Vasta oleskelulupa olisi Okundayen mukaan mahdollistanut tilanteen, jossa hän olisi voinut rauhoittua, käsitellä kunnolla menneitä kokemuksiaan ja suunnitella tulevaa.
Ulkomaalaislaissa on määritelty oleskelulupa ihmiskaupan uhrille. Se ei kuitenkaan ole pysyvä ja se annetaan vain, jos ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi.
Kun rikos on tapahtunut toisessa maassa ja eivätkä uhrit välttämättä pysty antamaan mitään yksityiskohtaista tietoa tapahtumista tai tekijöistä, on rikostutkinnan käynnistäminen Suomessa lähes mahdotonta.
Tilannetta vaikeuttaa myös se, että ihmiskaupan uhrit saattavat muuttaa kertomustaan ja valehdella. Monet heistä ovat joutuneet valehtelemaan vuosia erilaisissa tilanteissa. Tämä on jopa katsottu yhdeksi ihmiskaupan tunnusmerkiksi.
Suurin osa ihmiskaupan uhreista on joutunut elämään vuosia osana alamaailmaa ja turvautumaan erilaisiin peitetarinoihin pysyäkseen Euroopassa ja pystyäkseen jatkamaan velan maksamista. Moni pelkää viranomaisia, eikä uskalla puhua heille totta.
Jos ihmiskaupan uhrin nähdään olevan ”erityisen haavoittuvassa asemassa”, hänelle voidaan myöntää pysyvä oleskelulupa. Ihmiskaupparaportoija on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että erityisen haavoittuvan aseman kriteeristö on tiukka ja sen soveltaminen on osin ennakoimatonta ja epäyhdenvertaista.
Ihmiskaupparaportoijan läpikäymien oleskelulupapäätösten pohjalta on vaikea tehdä johtopäätöstä siitä, milloin hakija saa oleskeluluvan ja milloin ei.
Itohan Okundaye sai viisi vuotta kestäneen oleskelulupaprosessin jälkeen kielteisen päätöksen tammikuussa 2019. Videolla hän kertoo, mitä hän ajatteli tilanteesta.
Okundayen saama käännytyspäätös sai poikkeuksellisen paljon huomiota mediassa, ja Maahanmuuttovirasto otti päätöksen uudelleenarvioitavaksi.
Syyskuussa 2019 Okundaye ja hänen lapsensa saivat ensimmäisen, vuoden pituise oleskeluluvan Suomeen. Okundayenkaan kohdalla “erityisen haavoittuvan aseman” kriteerit eivät täyttyneet, vaan hän sai oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä.
Järjestöt ihmiskaupan uhrien tukena ja tiedon lisääjinä
Suomessa on useita ihmiskaupan uhreja auttavia järjestöjä., Helsingissä, Tampereella ja Turussa toimii seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien osallisuutta ja oikeuksia edistävä Pro-tukipiste ja Helsingissä maahanmuuttajataustaisten naisten tasa-arvoista asemaa ja osallisuutta edistävä Monika-Naiset liitto ry.
Myös Rikosuhripäivystyksen (RIKU) toimintaan kuuluu ihmiskaupan uhrien auttaminen ja oikeuksien edistäminen. Rikosuhripäivystyksen tehtävänä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa vaikuttamalla ja tuottamalla tukipalveluita. Rikosuhripäivystyksellä on keskustoimiston lisäksi 7 aluetoimistoa ja 31 palvelupistettä eri puolilla maata.
Järjestöt tekevät läheistä yhteistyötä viranomaisten, tutkijoiden ja palvelujen tuottajien kanssa ja julkaisevat tärkeää tietoa aiheesta. Esimerkiksi Pro-tukipiste on julkaissut useita oppaita sekä informatiiviset videot ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja kuuntelemisesta.
Vuonna 2018 Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) Suomen toimisto julkaisi ohjeen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ihmiskaupan uhrin ensivaiheen tunnistamisesta ja palveluohjauksesta.
Nigerialaisten palautukset Suomesta muihin Euroopan maihin ja Nigeriaan
Moni Suomeen päätyvistä nigerialaisista ihmiskaupan uhreista on tullut EU:n alueelle Italian kautta. Italiassa he ovat joutuneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan kohteiksi. Suomeen saavuttuaan ihmiskaupan uhrit hakevat yleensä Suomesta turvapaikkaa.
Monet ovat kuitenkin hakeneet turvapaikkaa jo aiemmin esimerkiksi Italiassa, missä heille on myönnetty kansainväliseen suojeluun perustuva oleskelulupa. Näissä tapauksissa Suomi voi Dublin-sopimuksen nojalla palauttaa ihmiskaupan uhrin takaisin Italiaan, sillä oleskelulupahakemusten käsittelystä on vastuussa se EU-maa, jonka alueelle turvapaikanhakija on tullut ensin.
Vuosien 2014-2016 aikana suuri osa nigerialaistaustaisista, Suomesta turvapaikkaa hakeneista joko lähetettiin Dublin-sopimuksen nojalla Italiaan tai käännytettiin takaisin Nigeriaan. Vain pieni osa hakijoista on saanut Suomessa turvapaikan. Päätöksiä tarkastelleen journalisti Jeanette Björkvistin mukaan Maahanmuuttovirastossa päätöksiä perusteltiin sillä, että Italiassa on olemassa tukijärjestelmät ihmiskaupan uhreille.
Ihmiskaupan uhrien kohdalla Dublin-asetuksen soveltaminen on ongelmallista, sillä uhrit lähetetään takaisin siihen maahan, jossa hakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Lisäksi turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien olosuhteet Italiassa ovat huonot.
Italiassa on laki avun tarjoamisesta ihmiskaupan uhreille, mutta todellisuudessa monet ihmiskaupan uhrit jäävät usein vaille tarvitsemaansa apua tai tukea. Apu on lyhytaikaista ja resurssit sen tarjoamiseen vähäisiä. Italiaa on kritisoitu siitä, ettei laki kunnolla suojele ihmiskaupan uhrien oikeuksia, ei edes silloin kun he ovat saaneet turvapaikan.
Avun tarjoaminen on jäänyt Italiassa monin paikoin kansalaisjärjestöjen varaan. Puutteet auttamisjärjestelmässä kävivät ilmi myös Maahanmuuttoviraston tiedonhankintamatkalla Italiassa tammikuussa 2017. Matkan jälkeen Maahanmuuttovirasto lupasi harkita entistä tarkemmin ja yksilöllisemmin ihmiskaupan uhrien lähettämistä Italiaan.
Myös YK:n ihmiskauppaerityisraportoija on nostanut esille, ettei ihmiskaupan uhreja tunnisteta Italiassa yhtä hyvin kuin aikaisemmin eikä he siksi saa aina tarvitsemaansa apua. He voivat päätyä asunnottomiksi ja ovat vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan kohteeksi.
Suomesta palautettuja nigerialaisia ihmiskaupan uhreja Italiassa vuonna 2016 tavannut Jeanette Björkqvist havaitsi, että monet heistä olivat Italiaan palattuaan joutuneet takaisin kadulle tai prostituutioon. Naiset myös pelkäsivät, että rikolliset löytävät heidät uudestaan. Silti he eivät välttämättä uskaltaneet turvautua viranomaisten apuun.
Osa nigerialaisista ihmiskaupan uhreista palautetaan Nigeriaan. Tutkija Sine Plambechin mukaan monet Nigeriaan palautetut ihmiskaupan uhrit syrjäytyvät ja monilla on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan. Yhteisö ja jopa oma perhe saattavat hylätä heidät. Benin Cityssä tiedetään yleisesti, että työ Euroopassa tarkoittaa usein prostituutiota. Tämän vuoksi siihen liittyy vahva stigma, josta naiset kärsivät kotiin palattuaan.
Perheet voivat olla myös pettyneitä kotiin palanneeseen naiseen, koska hän ei enää ole perheelle tulonlähde ja lähetä rahaa kotiin. Kadulla työskenteleminen jättää ihmiskaupan uhreihin jälkensä. Monet ovat traumatisoituneita tai fyysisesti sairaita.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tehdyssä selvityksessä on arvioitu uhrien palauttamisen merkitystä Nigeriassa. Selvityksestä käy ilmi, että Nigeriaan palautetut ovat vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi, usein siksi, ettei heille ole tarpeeksi apua tarjolla. Palanneilla ihmiskaupan uhreilla on myös suuri riski joutua raiskauksen tai muun väkivallan uhreiksi Nigeriassa.
Monet Euroopan valtiot ja EU tukevat erilaisia palautusohjelmia. Valitettavasti resurssit eivät silti riitä auttamaan kaikkia sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan.
Monet ihmiskaupan uhrit eivät myöskään uskalla hakeutua Nigeriassa viranomaisten avun piiriin. He saattavat pelätä esimerkiksi joutuvansa todistamaan ihmiskauppiaita vastaan, sillä viranomaiset hoitavat myös ihmiskauppiaiden syytteeseen panon.
Mitä Suomessa voidaan tehdä?
Vaikka ihmiskauppa on laaja globaali ilmiö, myös suomalaiset voivat osallistua ihmiskaupan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen.
Suomalaistenkin arkisissa ympäristöissä tapahtuu ihmiskauppaa. Keväällä 2019 Suomessa uutisoitiin esimerkiksi laajasta työvoiman hyväksikäyttöön liittyvästä ihmiskaupasta ravintola-alalla.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on julkaissut kattavat ohjeet ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta. Kuten Women Consortium of Nigerian Olasimbo Sojinrin sanoo, jokainen voi tarkkailla ympäristöään ja toimia, jos havaitsee merkkejä ihmiskaupasta.
Yksi tärkeä keino ihmiskaupan vähentämiseksi on sen ennaltaehkäiseminen. Suomen kehitysyhteistyöllä voi olla siinä merkittävä rooli. Edon osavaltion ihmiskaupan vastaisen erikoisyksikön pääsihteeri Abieyuwa Oyemwense toivoo, että Suomi torjuisi ihmiskauppaa omien rajojensa sisällä, mutta myös tukemalla Nigeriaa työssä ihmiskaupan ehkäisemiseksi.
Ihmiskauppaa voidaan ehkäistä erityisesti nuorten koulutusta ja toimeentulomahdollisuuksia parantavilla hankkeilla, sillä usein tärkein syy hyväksyä ihmiskauppiaiden tarjous liittyy perheen taloudellisiin ongelmiin. FinnWID - Naiset kehitystyössä ry on aloittamassa nuorten naisten toimentulomahdollisuuksia kehittävän toiminnan Benin Cityssä.
Voit osallistua FinnWIDin työhön tulemalla mukaan Toisenlaisia tarinoita -kampanjaan. Voit esimerkiksi levittää tietoa ihmiskaupasta, liittyä FinnWID - Naiset kehitystyössä ry:n jäseneksi tai tulla mukaan toimintaamme vapaaehtoiseksi. Lue lisää vaikutusmahdollisuuksista. Yhdessä luomme vaihtoehtoja ihmiskaupalle!
Javascript
Taloudelliset syyt
Köyhyys ja korkea työttömyysaste saavat nuoret etsimään toimeentulomahdollisuuksia ulkomailta. Nigeria on hyvin eriarvoinen yhteiskunta. Taloudellista tasa-arvoa mittaavan Gini-kertoimen perusteella Nigeria sijoittui vuonna 2013 maailman 195 maan joukossa sijalle 152. Nigeriassa on enemmän äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä kuin missään muussa maailman valtiossa, yli 90 miljoonaa, mikä vastaa lähes puolta koko valtion asukasmäärästä (47 %).
Monet nigerialaiset elättävät itsensä epävirallisella sektorilla, esimerkiksi myymällä pientä tavaraa katujen varsilla.
Myös korruptio murentaa Nigerian taloutta. Transparency Internationalin vertailussa Nigeria on maailman 36. korruptoitunein maa. Esimerkiksi öljyvaroista saatavat varat eivät ohjaudu yhteiskunnalliseen kehitykseen. Rikollisjärjestöjen ohella myös korruptoitunut hallinto hyötyy ihmiskaupasta. Lisäksi ihmiskauppaa vastaan tehdyt toimet voivat aiheuttaa kostoiskuja poliisia ja hallintoa vastaan. Tämän vuoksi poliitikot ja viranomaiset voivat vältellä toimia ihmiskaupan ehkäisemiseksi.
Yrittäjänä toimiva Ernest Aigbedion on turhautunut siihen, ettei yhteiskunta kehity.
Monia nuoria ajaa ulkomaille koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksien puute. Idia Renaissance -järjestön projektikoordinaattorina toimiva Roland Nwohan mukaan nuorten työttömyys on keskeisin syy ihmiskaupalle.
Nigerian hallitus ei kuitenkaan tue työllisyyttä luomalla työpaikkoja julkiselle sektorille. Myös yrittäminen on vaikeaa, koska infrastruktuuri on heikko. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla sähkökatkokset voivat olla jopa viikkojen pituisia, ja tiet ovat huonossa kunnossa. Sellaisissa olosuhteissa on vaikeaa rakentaa kannattavaa liiketoimintaa.
Etenkin sadekaudella tiet voivat olla kaupungeissakin erittäin huonossa kunnossa.
Kun tulevaisuuden näkymät ovat heikot, mikä tahansa työ ulkomailla voi näyttää ainoalta realistiselta tavalta parantaa omaa ja perheen toimeentuloa. Maasta muuttaneiden nuorten kotiin lähettämät rahat ovatkin auttaneet monia perheitä parantamaa toimeentuloaan ja muiden lastensa koulutusta.
Women Consortium of Nigeria järjestön hallituksen jäsen Olasimbo Sojinrin huomauttaa, että viime aikoina entistä ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat nuoret ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskauppiaita on yhteiskunnan kaikilla tasoilla, eikä korkeakoulututkintokaan suojaa kokonaan ihmiskaupan uhriksi joutumiselta. Korkeat työttömyysluvut lisäävät myös korkeakoulutettujen haavoittuvuutta ihmiskaupalle.
Naisten ja tyttöjen asemaan liittyvät syyt
Naisten ja tyttöjen asemaan nigerialaisessa yhteiskunnassa vaikuttavat kulttuuriset ja taloudelliset tekijät. Esimerkiksi perimysjärjestyksessä poikia suositaan tyttöihin nähden. Edon osavaltiossa vallitsevassa perimisjärjestyksessä suurin osa omaisuudesta siirtyy isältä vanhimmalle pojalle.
Köyhät perheet eivät välttämättä pysty laittamaan kaikkia lapsiaan kouluun. Monet perheet priorisoivat poikien koulunkäyntiä. Noin 40 prosenttia nigerialaisista naisista ei ole käynyt koulua, kun taas miesten kohdalla osuus on 28 prosenttia. Köyhissä perheissä tytöt lähetetään mieluummin töihin esimerkiksi siivoamaan tai myymään tavaraa kadulle ja toreille.
Tyttöjen rooliksi jää useammin myös lähteä hankkimaan toimeentuloa ulkomailta. Heidät nähdään helpommin uhrattavina muun perheen elintason parantamiseksi. Girls’ Power Initiative –järjestön Grace Osakuen mukaan monet lapset kasvatetaan uskomaan, että aikuiset ovat aina oikeassa. Kieltäytyminen vanhempien pyynnöstä on hankalaa.
Naisten heikko asema yhteiskunnassa ja perheissä on nähty yhtenä syynä sille, miksi monet äidit tukevat tyttäriään lähtemään ihmiskauppiaiden mukaan. Ulkomailta lähetetyt rahalähetykset parantavat perheen taloudellista tilannetta. Siksi monet naiset, joiden lapset ovat ulkomailla, nauttivat korkeampaa sosiaalista arvostusta, ovat taloudellisesti riippumattomampia aviomiehestään ja pystyvät pitämään paremmin huolta perheestä.
Moniavioisuus on Edossa yleistä, ja moniavioisten perheiden tyttärillä näyttää olevan suurempi riski joutua ihmiskaupan uhriksi. Vastuu perheen toimeentulosta saattaa jäädä kokonaan äidille ja lapsille. Tällaisissa tilanteissa siirtolaisuus voi näyttäytyä perheen tyttärille ainoana selviytymiskeinona. Ylipäätään perhekoko vaikuttaa riskiin joutua ihmiskaupan uhriksi. Suurissa perheissä lapset joutuvat osallistumaan perheen elättämiseen enemmän kuin pienemmissä. Moniavioisissa perheissä myös perheiden vaimojen välinen kilpailu voi olla syynä rohkaista lapsia lähtemään ulkomaille.
Myös lapsiavioliitot ja alaikäisten raskaudet ovat yleisiä syitä sille, miksi tytöt eivät pääse kouluun tai miksi koulunkäynti keskeytyy ennen peruskoulun päättymistä. Nigerian perustuslaki ei aseta avioliitolle vähimmäisikää, mutta vuonna 2003 hyväksytty lasten oikeuksia koskeva asetus (The Child Right Act) asettaa avioliiton alaikärajan 18 vuoteen. Kuitenkin 43% tytöistä on naimisissa ennen 18-vuotisjuhliaan. Köyhyys, heikko koulutustaso ja vahvat sosiaaliset ja uskonnolliset perinteet ovat lapsiavioliiton pääsyitä Nigeriassa.
Nike Davies-Okundaye Nike Art Centre -galleriassaan Lagosissa.
Naisten asema on kuitenkin muutoksessa. Lagosissa asuva taiteilija ja galleristi Nike Davies-Okundaye kertoo, että erityisesti nuoret koulutetut naiset vievät Nigerian kehitystä ja sukupuolten tasa-arvoa eteenpäin. Hän käyttää myös omaa elämäntarinaansa esimerkkinä muutoksen mahdollisuudesta. Pienestä kylästä kotoisin oleva Davies-Okundaye eli itse 15 vuotta moniavioisessa liitossa, jossa hänen puolisollaan 15 vaimoa. Taide tarjosi Davies-Okundaye mahdollisuuden ilmaista itseään ja aloittaa uran. Nykyään hän elää elämää, jota ei olisi voinut nuorena edes kuvitella.
Kulttuuriset tekijät
Edon osavaltiossa on pitkät perinteet kanssakäymisestä eurooppalaisten kanssa. Ensimmäiset kontaktit eurooppalaisiin syntyivät, kun portugalilaiset saapuivat 1400-luvun lopulla Beninin kuningaskuntaan, joka sijaitsi nykyisen Edon osavaltion alueella.
Nigerialaisten naisten asemaa edistävän Women Consortium of Nigeria -järjestön hallitukseen kuuluva Olasimbo Sojinrin selittää ihmiskaupan yleisyyttä Edon osavaltiossa juuri alueen varhaisilla kontakteilla eurooppalaisiin ja siitä alkaneella kansainvälisellä historialla sekä alueella asuville ominaisella yritteliäisyydellä ja kunnianhimolla. Ulkomaille lähtemisestä tuli yksi menestymisen muoto, jota muut alkoivat jäljitellä.
FinnWIDin Inkeri Mellanen haastattelee Olasimbo Sojinrinia Women Consortium of Nigeria -järjestön toimistolla Lagosissa.
Benin Cityssä monilla nuorilla onkin paine lähteä ulkomaille etsimään parempaa elämää. Vanhemmille on usein ylpeyden aihe, jos he voivat kertoa lastensa asuvan Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Nigerialaiset näkevät länsimaista elämää median kautta, ja se näyttäytyy ylellisenä. Ihmiskaupan laajuus Benin Cityssä itsessään luo yhteisöllistä painetta lähteä Eurooppaan. Perhe, jonka lapsista kukaan ei ole ulkomailla, on alempana yhteisön sosiaalisessa hierarkiassa.
Ne, jotka palaavat ulkomailta varakkaina, antavat sen usein näkyä yhteisössä, mikä luo harhan, että kaikki menestyvät Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Todellisuudessa monet Benin Cityyn rikkaana palaavat ovat rikastuneet ihmiskauppiaina. Ihmiskaupan uhrit sen sijaan tienaavat huonosti, jos lainkaan - suurin osa tuloista menee velan maksuun. Siitä ei kuitenkaan puhuta avoimesti, päin vastoin. Monet Euroopassa asuvat nuoret päivittävät sosiaaliseen mediaan kuvia, joissa kaikki näyttää hienolta. Kuvien ulkopuolella voi kuitenkin olla paljon kärsimystä. Vähistä tuloistaan he lähettävät perheilleen rahaa.
Girls’ Power Initiative -järjestön Grace Osakuen mukaan nigerialaisessa kulttuurissa tavoitellaan materiaalista menestystä ja sen symboleja. Hienoja vaatteita, autoja ja taloja arvostetaan, ja esimerkiksi häiden järjestämisestä on tullut viime vuosina valtava liiketoiminnan ala. Varallisuuden merkkien näyttäminen ympäristöön voi lisätä painetta ulkomaille lähtöön.
Nigerialaiset häälehdet esittelevät maailmaan, joka on useimpien tavallisten ihmisten tavoittamattomissa.
Benin Cityssä toimivan International Reproductive Rights Research Action Group -järjestön (IRRRAG) apulaistutkijana toimivan Agnes Gpalen mukaan nigerialainen kulttuuri on muuttunut ja osasta nigerialaisia on tullut ahneita. Heille ei välttämättä riitä vaatimaton elintaso; ainakin he haluavat samat mukavuudet kuin heidän naapurillaan on.
Itseään vahvistavat mekanismit ja Ihmiskaupan kierre
Ihmiskaupassa uhreja yhdistää haavoittuvuus; asema, jossa ollaan erityisen heikossa asemassa yhteiskunnassa. Sukupuolten epätasa-arvo, koulutuksen puute ja työttömyys sekä järjestetyt avioliitot tekevät naisista erityisen haavoittuvaisia ihmiskaupalle. Myös ihmiskaupan uhrien syyllistäminen pahentaa ongelmaa, sillä ihmiskauppa ja siitä etua saavat rikolliset hyötyvät asetelmasta, jossa ihmiskaupan uhri nähdään rikollisena. Asetelmaa vahvistaa halvan työvoiman kysyntä ja markkinat prostituutiolle Euroopassa.
Suurin osa ihmiskaupan selityksistä kuitenkin painottaa itseään vahvistavia mekanismeja, jotka alkavat toimia, kun maastamuutto on alkanut. Kun ihmiskaupan verkostot ja infrastruktuuri on luotu, muuttovirrat yleensä lisääntyvät. Monien Eurooppaan lähteneiden naisten menestys on myös selkeästi nähtävillä ihmisten arjessa, esimerkiksi rahalähetysten avulla rakennettuina suurina taloina ja kalliina autoina. Siksi ulkomailla työskentely nähdään realistisena tapana parantaa elintasoa ja paeta köyhyyttä.
Benin Cityn yliopiston sosiologian ja antropologian laitoksen johtaja, professori Kokunre Abontauen-Eghafonan mukaan monet perheet Benin Cityssä ovat tulleet riippuvaisiksi ihmiskaupan uhrien lähettämästä rahasta, eivätkä halua niiden loppuvan, vaikka tietäisivät lastensa järkyttävistä työoloista Euroopassa.